Ensin virallista kotimaista tietoa. Duodecimin terveyskirjaston mukaan viidennes suomalaisista kokee akuutin urtikarian. Vain harvoin oireet voidaan liittää allergiaan.
Oireiden hoito länsimaissa on liikuttavan yksimielistä. Levosetiritsiini on H1-salpaaja (histamiini-1 reseptori) ja ranitidiini H2-salpaaja. Montelukast on leukotrieenireseptoriantagonisti eli leukotrieenisalpaaja. Montlukast siis ehkäisee keuhkoputken supistumista ja turvotusta. Reseptoreista olette oppineet peruskoulun biologiassa, ne ovat osa genomiamme eli DNA:ta.
Nämä lääkkeet ovat äkkisistään hämmentäviä antihistamiinina tunnettua setiritsiinia lukuunottamatta, ranitidiini on yleinen närästyslääke ja Montelukastia käytetään astmaan. Minulla ei ole astmaa todettu eikä mitään oireitakaan. Käyttö kroonisen urtikarian hoidossa perustuu edellä kerrottuihin reseptorisalpaajaominaisuuksiin.
Käytössäni olevat lääkkeet ovat siis: Montelukast, Ranixal ja Levocetirizin joista löytyy lisätietoa esim. Pharmaca Fennicasta. Annostukset: Levocetirizin 10 mg aamuin illoin, Montelukast 10 mg illalla ja Ranixal 150 mg aamuin illoin. Sivumennen sanoen, ei muuten närästä.
Urtikarian vakavin (nokkosrokon, nokkosihottuman) muoto on angioedeema (vanha termi angioödeema, eng. angioedema) jossa limakalvot turpoavat, eli esiintyy esim. huulien tai kielen turvotusta joka voi aiheuttaa hengitysvaikeuksia. Jos huomaat angioedeeman oireita, hakeudu heti lääkäriin. Itselläni on ollut turvotusta silmäluomissa ja myös ylähuuli turvonnut pari kertaa sellaiseksi että selfieitä rakastavat olisivat olleet luomu-duck-facestani hyvin kateellisia.
Muita muotoja ovat piirtopaukamointi (ihoon jää kohouma jos vedät kynnellä viivan), kylmä- ja kuumaurtikaaria sekä hikiurtikaria (uiminen, saunominen, suihku, treenaaminen) ja paineurtikariaa (tiukat vaatteet tmv.). Omaan oirekuvaani kuuluu myös paineurtikaria, mistä syystä pidän väljiä vaatteita ja (nyt seuraa se mitä en kerro kellekään) alusvaatteita nurinpäin ts. saumat ulospäin, koska en halua alkkareiden saumoista viivoja lanteilleni.
Urtikaria jaetaan siis akuuttiin ja krooniseen muotoon. Duodecimin mukaan 30-60 % tapauksista on autoimmuuniurtikaria ja 20-30 % fysikaalisen rasituksen aiheuttamia (edellä mainitut kylmä, kuuma, paine). Suomessa ei suosita termiä Idiopaattinen Krooninen Urtikaria, mikä tarkoittaa kirjaimellisesti että syy ei ole tiedossa, vaikka ihotautilääkärin ensimmäinen kommentti oli, että yleensä ei tiedetä miksi tämä tauti puhkeaa. Krooniseksi urtikariaksi kotimaisen lääketieteen mukaan määritellään yli 6 viikkoa kestävä nokkosihottuma. Edelleen kotimaisen virallisen totuuden mukaan krooninen urtikaria ei yleensä johdu allergioista. Eri ulkomaisten lähteiden mukaan autoimmuuni- ja idiopaattinen urtikaria jakaantuu niin että lähes puolet voidaan todeta autoimmuunisairaudeksi ja toinen puoli on selittämätön (idiopaattinen).
Virallisilla lääkkeillä hoidetaan taudin oireita, ei juurisyytä ,
koska se on useimmiten tuntematon. Olen ajatusmaailmaltani looginen ja luotan tieteellisiin metodeihin. Olen aina luottanut länsimaiseen lääketieteeseen, mutta nyt kun lääkärit ovat yksikantaan todenneet ettei tähän löydy syytä, niin ymmärrän yhtäkkiä paljon paremmin potilaiden kääntymisen
erilaisten vaihtoehtohoitojen puoleen tilanteessa, jossa sairauden syytä ei
tiedetä eikä hoideta.
Omassa, vielä hyvin lyhyessä tautihistoriassani olen käynyt läpi luultavasti sen saman ajatusten kirjon jonka kaikki käyvät läpi: onko minulla jokin allergia, kärsinkö matala-asteisesta tulehduksesta, vaikuttaako pitkittynyt stressi tähän ja ties vielä mitä. Palaan seuraavassa tekstissäni tarkemmin omaan historiaani liittyen allergioihin, tulehduksiin ja stressiin.
Jaksamista ja halauksia kaikille urtikarian kanssa eläville!
lauantai 16. joulukuuta 2017
Prologi
Yksi varhaisimmista lapsuumuistoistani on, kun ajoin kolmipyöräisellä suoraan kotipihassamme olleeseen nokkospuskaan. Iho joka pääsi kosketukseen nokkosten kanssa oli välittömästi punainen, kutiseva, kivulias ja pienten kohoumien täplittämä. Sellainen on nokkosenpolttama, melkein jokainen meistä on sen kokenut koskiessaan väärää kasvia lapsena tai aikuisena muita kasveja kerätessä.
Minulla on krooninen nokkosihottuma, nokkoskuume tai nokkosrokko eli urtikaria (hives, chronic hives, urticaria), joka on saanut kansanomaisen nimensä nokkosenpolttamasta ihosta. Empiirisen kokemukseni mukaan kuvaus on ontuva monin tavoin mutta blogini tarkoitus ei ole tarttua termin etymologiaan, vaan pärjäämiseen kroonisen urtikarian kanssa.
Ei nokkosihottuma ole minulle uusi vieras, nuorempana iho oli suihkun jälkeen punaisilla täplillä ja muutaman kerran nokkosrokko iski akuuttina mutta kesti vain päivän tai joitakin tunteja. Myös rakas koiramme kärsi kerran yhden yön nokkoskuumeesta ja istuin sen kanssa yön ulkona lievittämässä oireita viileässä. Siksi tiesin heti mikä ihoani vaivasi kun syyskuussa flunssakuumeen kynsissä sain punaisia läikkiä. Mutta tällä kertaa oireet eivät menneet ohi. Duodecimin ohjeiden mukaan söin apteekista käsikauppalääkkeenä saatavaa antihistamiinia ja odottelin kuutisen viikkoa ennen lääkärille ilmoittautumista. Yleislääkäriltä sain nopeasti lähetteen ihotautilääkärille, mutta työnantajani tarjoama työterveyshuolto ei kata juuri mitään, joten korvatun kahden ihotautilääkärikäynnin jälkeen tilanne on, että jonotan kuukausia allergiasairaalaan ilman merkittävää apua. Toistaiseksi nykyinen lääkitys pitää oireet kurissa, mutta lääkkeet loppuvat muutaman viikon kuluttua ja allergiasairaalaan on noin 3 kk jono.
Näinkin lyhyen ajan jälkeen ymmärrän miksi ihmiset kääntyvät vaihtoehtolääketieteen puoleen niin usein. Urtikariaan ei ole hoitoa suomalaisen lääketieteen mukaan, pelkästään oireiden lievittämistä. Mutta ennen kuin mennään lääkitykseen, on tarpeen kertoa miten urtikaria syntyy elimistössä.
Urtikarian mekanismi on sellainen, että syöttösolut (mast cell) vapauttavat ylenmäärin histamiinia verenkiertoon, jolloin hiussuonet ihossa pääsevät vuotamaan nestettä ja aiheuttavat taudinkuvaan kuuluvia läikkiä.
Urtikarian yleisin muoto on ohimenevä, joka johtuu allergisesta reaktiosta esim. ruokaan tai särkylääkkeeseen. Moni on nähnyt tai kokenut alkoholista johtuvan "histamiinireaktion", jossa kasvot ja muukin iho muuttuu punaiseksi. Yleisimmin tämä liittyy punaviiniin, mutta saattaa tulla muustakin alkoholista.
Käsittelen myöhemmissä kirjoituksissani tarkemmin niin akuutin urtikarian muotoja ja syitä kuin kroonistakin urtikariaa syineen, oireineen ja ongelmineen. Lisään teksteihin englanninkielisiä termejä jotta ulkomaisten tutkimusten ja hoitokeinojen haku olisi lukijoille helpompaa.
Tsemppiä kaikille urtikarian kanssa eläville!
Minulla on krooninen nokkosihottuma, nokkoskuume tai nokkosrokko eli urtikaria (hives, chronic hives, urticaria), joka on saanut kansanomaisen nimensä nokkosenpolttamasta ihosta. Empiirisen kokemukseni mukaan kuvaus on ontuva monin tavoin mutta blogini tarkoitus ei ole tarttua termin etymologiaan, vaan pärjäämiseen kroonisen urtikarian kanssa.
Ei nokkosihottuma ole minulle uusi vieras, nuorempana iho oli suihkun jälkeen punaisilla täplillä ja muutaman kerran nokkosrokko iski akuuttina mutta kesti vain päivän tai joitakin tunteja. Myös rakas koiramme kärsi kerran yhden yön nokkoskuumeesta ja istuin sen kanssa yön ulkona lievittämässä oireita viileässä. Siksi tiesin heti mikä ihoani vaivasi kun syyskuussa flunssakuumeen kynsissä sain punaisia läikkiä. Mutta tällä kertaa oireet eivät menneet ohi. Duodecimin ohjeiden mukaan söin apteekista käsikauppalääkkeenä saatavaa antihistamiinia ja odottelin kuutisen viikkoa ennen lääkärille ilmoittautumista. Yleislääkäriltä sain nopeasti lähetteen ihotautilääkärille, mutta työnantajani tarjoama työterveyshuolto ei kata juuri mitään, joten korvatun kahden ihotautilääkärikäynnin jälkeen tilanne on, että jonotan kuukausia allergiasairaalaan ilman merkittävää apua. Toistaiseksi nykyinen lääkitys pitää oireet kurissa, mutta lääkkeet loppuvat muutaman viikon kuluttua ja allergiasairaalaan on noin 3 kk jono.
Näinkin lyhyen ajan jälkeen ymmärrän miksi ihmiset kääntyvät vaihtoehtolääketieteen puoleen niin usein. Urtikariaan ei ole hoitoa suomalaisen lääketieteen mukaan, pelkästään oireiden lievittämistä. Mutta ennen kuin mennään lääkitykseen, on tarpeen kertoa miten urtikaria syntyy elimistössä.
Urtikarian mekanismi on sellainen, että syöttösolut (mast cell) vapauttavat ylenmäärin histamiinia verenkiertoon, jolloin hiussuonet ihossa pääsevät vuotamaan nestettä ja aiheuttavat taudinkuvaan kuuluvia läikkiä.
Urtikarian yleisin muoto on ohimenevä, joka johtuu allergisesta reaktiosta esim. ruokaan tai särkylääkkeeseen. Moni on nähnyt tai kokenut alkoholista johtuvan "histamiinireaktion", jossa kasvot ja muukin iho muuttuu punaiseksi. Yleisimmin tämä liittyy punaviiniin, mutta saattaa tulla muustakin alkoholista.
Käsittelen myöhemmissä kirjoituksissani tarkemmin niin akuutin urtikarian muotoja ja syitä kuin kroonistakin urtikariaa syineen, oireineen ja ongelmineen. Lisään teksteihin englanninkielisiä termejä jotta ulkomaisten tutkimusten ja hoitokeinojen haku olisi lukijoille helpompaa.
Tsemppiä kaikille urtikarian kanssa eläville!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)