Ensin virallista kotimaista tietoa. Duodecimin terveyskirjaston mukaan viidennes suomalaisista kokee akuutin urtikarian. Vain harvoin oireet voidaan liittää allergiaan.
Oireiden hoito länsimaissa on liikuttavan yksimielistä. Levosetiritsiini on H1-salpaaja (histamiini-1 reseptori) ja ranitidiini H2-salpaaja. Montelukast on leukotrieenireseptoriantagonisti eli leukotrieenisalpaaja. Montlukast siis ehkäisee keuhkoputken supistumista ja turvotusta. Reseptoreista olette oppineet peruskoulun biologiassa, ne ovat osa genomiamme eli DNA:ta.
Nämä lääkkeet ovat äkkisistään hämmentäviä antihistamiinina tunnettua setiritsiinia lukuunottamatta, ranitidiini on yleinen närästyslääke ja Montelukastia käytetään astmaan. Minulla ei ole astmaa todettu eikä mitään oireitakaan. Käyttö kroonisen urtikarian hoidossa perustuu edellä kerrottuihin reseptorisalpaajaominaisuuksiin.
Käytössäni olevat lääkkeet ovat siis: Montelukast, Ranixal ja Levocetirizin joista löytyy lisätietoa esim. Pharmaca Fennicasta. Annostukset: Levocetirizin 10 mg aamuin illoin, Montelukast 10 mg illalla ja Ranixal 150 mg aamuin illoin. Sivumennen sanoen, ei muuten närästä.
Urtikarian vakavin (nokkosrokon, nokkosihottuman) muoto on angioedeema (vanha termi angioödeema, eng. angioedema) jossa limakalvot turpoavat, eli esiintyy esim. huulien tai kielen turvotusta joka voi aiheuttaa hengitysvaikeuksia. Jos huomaat angioedeeman oireita, hakeudu heti lääkäriin. Itselläni on ollut turvotusta silmäluomissa ja myös ylähuuli turvonnut pari kertaa sellaiseksi että selfieitä rakastavat olisivat olleet luomu-duck-facestani hyvin kateellisia.
Muita muotoja ovat piirtopaukamointi (ihoon jää kohouma jos vedät kynnellä viivan), kylmä- ja kuumaurtikaaria sekä hikiurtikaria (uiminen, saunominen, suihku, treenaaminen) ja paineurtikariaa (tiukat vaatteet tmv.). Omaan oirekuvaani kuuluu myös paineurtikaria, mistä syystä pidän väljiä vaatteita ja (nyt seuraa se mitä en kerro kellekään) alusvaatteita nurinpäin ts. saumat ulospäin, koska en halua alkkareiden saumoista viivoja lanteilleni.
Urtikaria jaetaan siis akuuttiin ja krooniseen muotoon. Duodecimin mukaan 30-60 % tapauksista on autoimmuuniurtikaria ja 20-30 % fysikaalisen rasituksen aiheuttamia (edellä mainitut kylmä, kuuma, paine). Suomessa ei suosita termiä Idiopaattinen Krooninen Urtikaria, mikä tarkoittaa kirjaimellisesti että syy ei ole tiedossa, vaikka ihotautilääkärin ensimmäinen kommentti oli, että yleensä ei tiedetä miksi tämä tauti puhkeaa. Krooniseksi urtikariaksi kotimaisen lääketieteen mukaan määritellään yli 6 viikkoa kestävä nokkosihottuma. Edelleen kotimaisen virallisen totuuden mukaan krooninen urtikaria ei yleensä johdu allergioista. Eri ulkomaisten lähteiden mukaan autoimmuuni- ja idiopaattinen urtikaria jakaantuu niin että lähes puolet voidaan todeta autoimmuunisairaudeksi ja toinen puoli on selittämätön (idiopaattinen).
Virallisilla lääkkeillä hoidetaan taudin oireita, ei juurisyytä ,
koska se on useimmiten tuntematon. Olen ajatusmaailmaltani looginen ja luotan tieteellisiin metodeihin. Olen aina luottanut länsimaiseen lääketieteeseen, mutta nyt kun lääkärit ovat yksikantaan todenneet ettei tähän löydy syytä, niin ymmärrän yhtäkkiä paljon paremmin potilaiden kääntymisen
erilaisten vaihtoehtohoitojen puoleen tilanteessa, jossa sairauden syytä ei
tiedetä eikä hoideta.
Omassa, vielä hyvin lyhyessä tautihistoriassani olen käynyt läpi luultavasti sen saman ajatusten kirjon jonka kaikki käyvät läpi: onko minulla jokin allergia, kärsinkö matala-asteisesta tulehduksesta, vaikuttaako pitkittynyt stressi tähän ja ties vielä mitä. Palaan seuraavassa tekstissäni tarkemmin omaan historiaani liittyen allergioihin, tulehduksiin ja stressiin.
Jaksamista ja halauksia kaikille urtikarian kanssa eläville!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti